Oriyhdistys perustetaan.

Vieremän kunnantalolle kokoontui hevoskasvatusta harrastavia ihmisiä keskustelemaan ja päättämään oriyhdistyksen perustamisesta joulukuun 27. päivänä vuonna 1927. Samalla keskusteltiin siitosoriin hankkimisesta Vieremälle.

Kokouksessa päätettiin, että paikkakunnalle olisi hankittava siitosori ja sitä varten perustettaisiin oriyhdistys, joka hankkeen suunnittelisi ja toteuttaisi. Yhdistyksen nimeksi hyväksyttiin Vieremän oriyhdistys, jonka toiminta-alueena olisi koko kunnan alue ja kotipaikkana Vieremän kirkonkylä. Jäseniksi hyväksyttiin Vieremän kunnan alueella asuvat hevoskasvattajat. Uusiksi jäseniksi haluavilta tultaisiin myöhemmin pyytämään kirjallinen anomus yhdistyksen hallitukselle, jonka tehtävänä oli hyväksyä tai jättää hyväksymättä se. Myös naapurikuntien hevosihmisille annettiin näin tilaisuus liittyä yhdistyksen jäseneksi. Oriyhdistyksen säännöiksi hyväksyttiin Hevosjalostusliitosta lähetetyt säännöt ja sääntöjen lopullinen laatiminen annettiin tehtäväksi toimikunnalle, joka valittiin kokouksessa.

Yhdistyksen ensimmäiseen ja väliaikaiseen toimikuntaan valittiin varsinaisiksi jäseniksi maanviljelijät S.H. Huttunen, Juho Räisänen ja Augusti Huttunen, varajäseniksi Juho Hukkanen, Eero Rönkkö ja Juho Kainulainen. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Nikolai Kärkkäinen ja Juho Hukkanen.

Yhdistyksen seuraava ja varsinainen perustamiskokous päätettiin pitää 6. tammikuuta vuonna 1928 Vieremän kunnantalolla. Kokouksessa esitettiin jäsenluettelo, jonka mukaan yhdistykseen oli liittynyt 39 jäsentä. Siispä virallisesti päätettiin perustaa Vieremän oriyhdistys, jonka tarkoituksena oli edistää hevoskasvatusta. Edellisessä kokouksessa valittu toimikunta oli hankkinut ja valmistellut säännöt jotka hyväksyttiin. Kokouksessa kirjoitettiin yhdistyksen perustamisjulistus, joka kuului näin: "Me allekirjoittaneet perustamme Vieremän oriyhdistyksen, jonka tarkoituksena on edistää hevoskasvatusta ja jalostaa sitä, selitämme rupeavamme jäseniksi yhdistykseen ja noudattamaan sen sääntöjä."
Kokouksessa päätettiin, että yhdistyksen jäsenmaksu olisi 50 markkaa vuodessa tai kertamaksuna 250 markkaa. Niiltä jäseniltä, jotka liittyisivät yhdistykseen perustamis-päivän jälkeen, perittäisiin 20 markan sisäänkirjoitusmaksu. Yhdistys päätti laittaa ilmoituksen kunnan ilmoitustaululle ja paikkakunnan sanomalehteen.Ensimmäiseen varsinaiseen hallitukseen valittiin kolme varsinaista ja kolme varajäsentä. Varsinaiset jäsenet olivat S.H. Huttunen Valkeisilta, Juho Räisänen Vieremältä ja August Huttunen Valkeisilta. Varajäseniksi valittiin Juho Hukkanen Vieremältä, Juho Kainulainen Vuorisilta ja Eero Rönkkö Valkeisilta. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin S.H. Huttunen ja sihteeriksi August Huttunen, jolle annettiin myös rahastonhoitajan tehtävät.
(Lähde: pöytäkirja 1927-1940)

3. Ensimmäinen siitosori hankitaan

3.1. Nassikka 1928-1940

Siitosoriin hankkimisesta keskusteltiin ja päätettiin, että ori hankittaisiin talven 1928 aikana. Tammikuussa pidettiin Kuopiossa hevospäivät ja sinne lähetettiin ostotoimikunta, johon kuuluivat Pekka Kumpulainen, Eero Rönkkö ja Juho Räisänen. Toimikunta osti hevospäiviltä ori Nassikan, joka maksoi 18 000 markkaa. Nassikka oli vuonna 1922 syntynyt 155 cm korkea punarautias suomenhevonen, jonka isä oli palkitsematon ori Anaski ja emä nimeltään Tumma-Tyttö. Se sijoitettiin ensimmäiseksi vuodeksi Juho Räisäselle Vieremän kylälle. Orin hoitaja tulisi saamaan hoitopalkkaa 4000 markkaa vuodessa ja sopimus uusittaisiin vuosittain. Orille päätettiin ostaa kilpakärryt ja valjaat, sillä jo olevien varusteiden lisäksi. Astutusmaksuksi päätettiin 100 markkaa jäseniltä ja 200 markkaa yhdistykseen kuulumattomilta. Jäsenet saivat yhden uusimisen samaan hintaan ja seuraavista perittiin 50 markkaa. Jäseniksi kuulumattomilta perittiin uusimista 50 markkaa. Varsamaksu oli 50 markkaa.
(Lähde: pöytäkirja 1927-1940, Sukuposti.net)

Nassikka sai vuonna 1930 66 tammaa, joista jäsenten tammoja oli 31 ja muiden 35. Samana vuonna varsoja syntyi 51 kappaletta, joista oriita oli 29 ja tammoja 22. Vuoden 1930 vuosikertomuksessa todetaan, että: " toiminnan tulos ei ole vielä kehuttavaa, kuitenkin ollaan tietoisia siitä, että yhdistyksen ori on jättänyt tähän tullessa alueelleen 90 varsaa ja muutaman vuoden kuluttua nähdään jo minkälaisia hevosia näistä varsoista kehittyy ja jos hyvään päin kehitys kulkee, niin toivotaan, että hevoskasvattja-ajoissakin innostus työhön pysyisi yhä edelleen hevosjalostuksen eteen."(Lähde: pöytäkirja 1927-1940)

Nassikka oli suosittu siitosori sekä Vieremän kunnassa, että sen ulkopuolella. Parhaana vuotenaan se astui 132, joista yhdistyksen jäsenten tammoja oli 26 ja muiden omistamia 106. Tuolloin astutusmaksut olivat 75 ja 100 markkaa. Nassikka teki myös paljon astutusmatkoja Vieremän kunnan ulkopuolelle. Se kävi mm. Sonkajärvellä, Lapinlahdella ja Iisalmessa. Astutustyön ohella Nassikka osallistui erilaisiin kilpailuihin ja näyttelyihin. Sitä käytettiin käyttökuntoisuuskilpaluissa, pärjäten hyvin kuormanvedossa ja kävelyssä sekä juoksussa. Ori menestyi myös näyttelyissä, joissa se usein palkittiin myös jälkeläistensä perusteella.

Lähde: pöytäkirja 1927-1940
Nassikka oli Vieremän oriyhdistyksen omistuksessa vuodesta 1928 vuoteen 1940. Oriin myymistä oli harkittu jo aikaisemminkin, mutta vuonna 1940 se myytiin 15 000 markalla Ahlström Oy:lle. Kauppakirjassa sovittiin, että ori pidetään kuolemaansa saakka hoidettavana yhtiön omistamalla tilalla Salahmilla Vieremän kunnassa. Nassikka lopetettiin vuonna 1947 Salahmilla.
Lähde: pöytäkirja 1927-1940, pöytäkirja 1941-1965
1. Nassikka 2592 (Lähde: Juha Vidgrèn)

3.2. Ralla 1937-1944

Vielä Nassikan ollessa oriyhdistyksen omistuksessa, hankittiin vuonna 1937 Kuopion hevospäiviltä ori Ralla. Sen omisti maaninkalainen maanviljelijä A.H. Raatikainen. Ralla maksoi 32 000 markkaa. Ori syntyi 1932, se oli väriltään tummanpunarautias ja 157 cm korkea. Se sijoitettiin ensimmäiseksi Juho Räisäselle Vieremän kirkonkylälle. Rallan astutusmaksu jäseniltä oli 100 markkaa ja yhdistyksen ulkopuolisilta 150 markkaa. Ensimmäisenä vuotenaan Ralla astui 69 tammaa, joista jäsenten tammoja oli 31 ja yhdistyksen ulkopuolisten tammoja 38. Sen ensimmäinen ikäluokka syntyi 1938 ja se käsitti 30 varsaa, joista 8 oli oriita ja 22 tammoja. Ori oli oriyhdistyksen omistuksessa vuoteen 1944, mutta se päätettiin myydä, koska yhdistyksen jäsenet eivät enää käyttäneet sitä tammoilleen sukusiitoksen välttämiseksi. Ori myytiin hevospäivillä Kuopiossa 65 000 markalla apteekkari Hirvensalolle Iisalmeen.
(Lähteet: pöytäkirja 1927-1940, Sukuposti.net, Suomen Hippoksen sukutietokanta)

3.3. Urpa 1944-1948

Rallan jälkeen Vieremän oriyhdistys osti samana vuonna Kuopion hevosnäyttelystä oriin Urpa. Urpa maksoi 137 500 markkaa ja sen omistaja oli maanviljelijä Niemilä Muuruvedeltä. Ori syntyi vuonna 1939, oli väriltään tummanpunarautias ja 157 cm korkea. Urpan isä oli I-palkinnon kantakirjaori Kajo, joka Urpan lisäksi jätti monia muita jalostusoriita ja emä Uveen-Aste. Urpa sijoitettiin ensimmäiseksi Juho Räisäselle 10 000 markan hoitomaksua vastaan. Oriin astutusmaksuksi määrättiin 400 markkaa jäseniltä ja yhdistyksen ulkopuolisilta 600 markkaa. Varsamaksut olivat 200 ja 300 markkaa. Urpa astui ensimmäisenä vuotenaan 72 tammaa, joista jäsenten tammoja oli 43 ja muiden 29. Sen ensimmäinen ikäluokka vuonna 1945 käsitti 46 varsaa.
(Lähteet: pöytäkirja 1927-1940, Sukuposti.net, Suomen Hippoksen
sukutietokanta)

3.4. Hota 1946-1948

Vuonna 1945 oriyhdistys anoi manttaalikunnalta lahjoitusta, jotta yhdistys saisi ostettua toisen oriin, koska Urpalle oli niin paljon kysyntää, että se ei pystynyt astumaan kaikkia tarjolla olevia tammoja. Vuoden 1946 maaliskuussa yhdistys osti Kuopion hevosnäyttelystä oriin Hota, joka maksoi 500 000 markkaa ja ostettiin maanviljelijä Eero Tuomaiselta. Oriin kasvattaja oli J. Tuomaisen perilliset Leppävirralta. Hota syntyi vuonna 1942, oli väriltään musta ja 161 cm korkea. Sen isä oli II-palkinnon ori Rahvo ja emä III-palkinnon tamma Vikka. Se kantakirjattiin vuonna 1946 40,5 pisteellä ja pääsi III-luokkaan. Kantakirjalausunnossa luki näin: " Tyypit hyvänpuoleiset, vankan-lainen, suhteellinen runko, tukevahkot, kuivanlaiset jalat, pystyhköt takajalan vuohi-set, kohtalaiset kaviot. Kiitettävä veto, hyvänlaiset liikkeet, hyvä luonne."
(Lähteet: pöytäkirja 1927-1940, Sukuposti.net, Suomen Hippoksen
sukutietokanta)

Ensimmäisenä vuotena Hota sijoitettiin tilanhoitaja Eino Toivaiselle 25 000 markan hoitomaksua vastaan. Astutusmaksut ensimmäisenä vuotena olivat 1500 ja 2000 markkaa ja Hota astui yhteensä 61 tammaa. Niistä 36 oli jäsenten tammoja ja muiden 25. Hotan ensimmäinen ikäluokka käsitti yhteensä 39 varsaa, joista 16 oli oriita ja tammoja 20. Varsoista kolme kuoli. Hota ei kerinnyt olla oriyhdistyksen omistuksessa kuin kaksi vuotta. Ori kuoli 3.8.1948. Se astui viimeisenä vuotenaan 52 tammaa ja samana vuonna sille syntyi 20 varsaa. Hotan viimeinen ikäluokka syntyi siis vuonna 1949 ja se käsitti 39 varsaa.
(Lähde: pöytäkirja 1941-1965)
2. Hota 4553 (Lähde: Suomalaisia kantakirjaoriita II)

Vuonna 1948 oriyhdistyksen omistuksessa oli enää ori Urpa, joka oli loukannut jalkansa. Samana vuonna päätettiin, että Urpa myytäisiin huutokaupassa ja tilalle hankittaisiin uusi ori. Urpa myytiin Pärekoskelle maanviljelijä Pekka Lehikoiselle 90 000 markalla. Samana vuonna se astui vielä 46 tammaa ja sille syntyi 22 varsaa.(Lähde: pöytäkirja 1941-1965)

3.5. Jorkku 1948-1952

Urpan jälkeen yhdistys hankki omistukseensa ori Jorkun Lapualta Juho Talvitieltä 425 000 markalla. Jorkku syntyi vuonna 1943 ja sen kasvattaja oli lapualainen Jussi Talvitie. Se oli väriltään vaaleanpunarautias ja 160 cm korkea. Jorkku oli kantakirjattu vuonna 1947 saaden 44 pistettä ja päästen II-luokkaan. Sen isä oli III-palkinnon kantakirjaori Pora ja emä II-palkinnon tamma Helapää. Helapään isänisä oli kuuluisa Murto, joka tunnetaan mm. Eri-Aaronin isänä. Jorkun kantakirjalausunnossa luki: " Tyypit hyvät, tiivis, kohtalaisen vankka runko, hieman sileäolkainen, kuivat, tukevat jalat, käyrähköt takajalat, hyvät kaviot. Kiitettävä veto, hyvät liikkeet, hyvänlainen luonne."
(Lähde: pöytäkirja 1941-1965, Sukuposti.net, Suomen Hippoksen
sukutietokanta)

Jorkku sijoitettiin ensimmäiseksi maanviljelijä Juho Räisäselle. Astutusmaksut vuonna 1949 olivat 3000 markkaa yhdistyksen jäseniltä ja yhdistyksen ulkopuolisilta 4000 markkaa. Varsamaksua perittiin kaikilta 1000 markkaa. Ori Jorkulla astutettiin sen ensimmäisenä vuotena vain 27 tammaa, joista 24 oli yhdistyksen jäsenten omistuksessa. Sen arveltiin johtuvan esimerkiksi hevosten hintojen laskusta tai astutusmaksun suuruudesta. Jorkulle syntyi vuonna 1950 18 varsaa, joista kahdeksan oli tammoja ja 10 oriita. Samana vuonna ori astui jo 47 tammaa. Jorkku jätti aikanaan mm. ori Lukan, jonka kasvattaja oli A. Ahlström Oy Vieremältä. Luka oli kantakirjattu I-palkinnolla ja jätti monia jälkeläisiä.
(Lähde: pöytäkirja 1941-1965, Sukuposti.net)
3. Jorkku 4875 (Lähde: Suomalaisia kantakirjaoriita II)

3.6. Jaala 1957-1960

Jorkku oli oriyhdistyksen omistuksessa vuoteen 1957 asti, jolloin se vaihdettiin Terva-Karttulan hevosystäväin omistamaan ori Jaalaan. Jorkusta maksettiin lisäksi 25 000 markkaa välirahaa. Jaala syntyi vuonna 1943 ja sen kasvattaja oli Ville Nyyssönen Jäppilästä. Ori oli 163 cm korkea ja väriltään punarautias. Sen isä oli II-palkinnon ori Kierre, joka Jaalan lisäksi jätti useita muitakin jalostusoriita ja emä oli nimeltään Sako. Jaala kantakirjattiin vuonna 1948, jolloin se sai 43 pistettä ja pääsi II-kantakirjaluokkaan. Kantakirjalausunnossa luki näin: "Tyypit hyvät, syvä, lihaksikas, sivulta suhteellinen, takaa kaidanlainen runko, tukevat, kuivat jalat, vennohkot vuohiset, pienenlaiset, hyvänpuoleiset kaviot. Veto ja luonne hyvät, liikkeet hyvänlaiset."
(Lähde: pöytäkirja 1941-1965, Sukuposti.net)

Jaala sijoitettiin kunnan maatilalle, jossa siitä huolehti tilanhoitaja Eino Toivanen, joka sai paljon kiitosta hyvästä oriinhoidosta. Oriyhdistyksen johtokunta oli hyvin tyytyväinen tekemäänsä vaihtokauppaan, koska Jaala oli jo esittänyt periyttäjänlahjojaan jättämällä ori Jakin, joka kilpailu-urallaan juoksi ennätyksen 30,2 ja kantakirjattiin III-palkinnolla ja muutenkin sen jälkeläisten sanottiin olevan kookkaita, vankkoja ja periyttävän juoksijanlahjoja. Ori astui ensimmäisenä vuotenaan 41 tammaa, joista jäsenten omistuksessa oli 19 kappaletta. Vuonna 1958 Jaalan astutusmaksut olivat 2000 markkaa jäseniltä ja 2500 markkaa muilta. Samana vuonna syntyi Jaalan ensimmäinen ikäluokka, joka käsitti 12 ori- ja 10 tammavarsaa.
(Lähde: pöytäkirja 1941-1965, Sukuposti.net, Suomen Hippoksen
hevostietokanta)

3.7. Heitto 1961-1962

Jaala oli oriyhdistyksen omistuksessa vain vuoteen 1960 saakka, jolloin siitä päätettiin luopua, koska se oli jo melko vanha. Ori myytiin teuraaksi. Samana vuonna oriyhdistys osti Pertunmaalta maanviljelijä Kaarlo Savialta oriin Heitto, joka oli kanta-kirjattu II-palkinnolla ja maksoi 570 000 markkaa. Heitto syntyi vuonna 1955 ja oli väriltään vaaleanrautias. Sen isä oli II-palkinnon ori Irto-Poika ja emä nimeltään Näky. Heitto juoksi kilpailu-uransa aikana ennätyksen 42,2. Ori sijoitettiin Jussi Huttuselle Kumpumäen Alapihaan. Oriyhdistyksen pöytäkirjassa mainitaan, että: " on se luonteeltaan ja polveutumiseltaan erittäin korkealuokkainen jalostusori, jolta toivotaan hyvää jälkeä etenkin liikkeiden ja juoksulahjojen periyttäjänä." Sen toivottiinkin periyttävän erityisesti nopeuttaan, koska Vieremän tammakanta siihen aikaan ei loistanut juoksijanlahjoillaan. Heitto astui vuonna 1960 28 tammaa ja vuonna 1961 jo 46 tammaa. Oriin vuoden 1963 ikäluokkaan kuului tamma Hipi, joka juoksi 18 starttia voittaen niistä kahdeksan ja oli myös kolme kertaa toinen ja kerran kolmas. Hipin ennätykset olivat 32,4aly ja 35,9ly. Hipin omisti Pentti Paananen. Heiton astutusmaksu oli vuonna 4000 markkaa kaikilta tammanomistajilta. Ori ei kerinnyt olla kauaa oriyhdistyksen omistuksessa, koska se kuoli yllättäen jäykkäkouristukseen vuonna 1962.
(Lähde: pöytäkirja 1941-1965, Sukuposti.net, Suomen Hippoksen
sukutietokanta)

3.8. Etu-Veto 1963-1967

Heti saman vuoden marraskuussa yhdistykselle ostettiin II-palkinnon ori Etu-Veto. Se ostettiin Jooseppi Seppäseltä Joutsenosta 515 000 markalla. Etu-Veto oli vuonna 1957 syntynyt, 160 cm korkea punarautias ori, joka oli miellyttävä ja rauhallinen luonteeltaan. Etu-Vedon isä oli Aro-Veto ja emä II-palkinnon tamma Tuikku. Aro-Vedon isä oli valio-ori Aromus, jonka isä taasen oli kuuluisa ori Eri-Aaroni, joka jätti aikanaan yli tuhat jälkeläistä ja oli itsekin mahtava kilpahevonen. Sen ennätys oli 32,4.

Hevonen sijoitettiin Jussi Huttuselle Kumpumäkeen, samaan paikkaan, jossa Heitto asui ennen kuolemaansa. Oriin astutusmaksuksi päätettiin 40 markkaa. Ensimmäisenä vuotenaan 31 tammaa. Sen ensimmäinen ikäluokka syntyi vuonna 1964 ja se käsitti 15 varsaa, joista viisi oli tammoja ja 10 oriita. Etu-Veto osoitti periyttäjänlahjansa jättämällä mm. oriit Vetorin ja Etuvein, jotka molemmat olivat I-palkinnon jalostusoriita. Vetori jätti vuosina 1969-1987 yhteensä 215 jälkeläistä ja Etuvei vuosina 1973-1984 yhteensä 172 jälkeläistä.
(Lähde: pöytäkirja 1941-1965, Sukuposti.net)


Maanviljelijä ja hevosmies Jussi Huttunen Vieremän Valkeisten Kumpumäeltä.

Etu-Veto juoksi kilpaa myös oriyhdistyksen omistuksessa ollessaan. Vuonna 1963 se osallistui Kuopiossa Savon Hippoksen juhlaraveihin, missä se sai kaksi ensimmäistä ja kaksi toista palkintoa. Se myös alitti suurjuoksijalta vaadittavan kilometriajan juoksemalla 1.38.4. Seuraavina vuosina astutusmäärät laskivat ja vuonna 1967, jolloin oriyhdistyksen perustamisesta tuli kuluneeksi 40 vuotta oriille syntyi vain viisi varsaa. Oriin myymisestä keskusteltiin, koska oriin pitäminen oli osoittautumassa kannattamattomaksi. Edellisen vuoden vuosikertomuksesta käy ilmi huoli hevoskasvatuksen- ja jalostuksen tulevaisuudesta: " Joskus tämän työn hedelmillä on tullut rahaa paikkakunnalle, tuntuu vähän vaikealta uskoa, että hevonen olisi tarpeeton tulevaisuudessa, mutta nyt näyttää siltä.(Lähde: pöytäkirja 1965-1994)

4. Etu-Vedon isä Aro-Veto YH 1134 (Lähde: Suomenhevosten kantakirjaoriit XIX)

5. Aro-Vedon isä Aromus YH 586 (Lähde: Suomalaisia kantakirjaoriita II)

6. Aromuksen isä Eri-Aaroni 3423 VALIO (Lähde: 2147 tähteä-kirja)

Etu-Veto loukkasi etujalkansa ja jouduttiin lopettamaan vielä saman vuoden aikana. Johtuen siitä, että siitosoriille ei enää ollut kysyntää paikkakunnalla uutta oria ei enää päätetty hankkia. Yhdistyksellä oli sen 40-vuotisen olemassaolon aikana ollut kahdeksan siitosoriitta, joiden vaikutus näkyy Vieremällä vielä tänäkin päivänä. Oriyhdistys perustettiin vuonna 1927, koska tarkoituksena oli hankkia siitosori, joten Etu-Vedon kuoltua loppui myös merkittävä osa yhdistyksen toimintaa.
Vaikka Vieremällä ei enää ollut omaa siitosoriitta, yhdistys jatkoi toimintaansa järjestämällä raveja ja tamma- ja varsanäyttelyitä.
(Lähde: pöytäkirja 1965-1941)

5. Raveja vuodesta 1932

Oriyhdistyksellä oli tärkeä tehtävä ravien järjestäjänä 1930-luvulta lähtien, ennen kuin perustettiin Ylä-Savon Hippos, joka alkoi järjestää omia ravejaan. Siitä lähtien oriyhdistys on järjestänyt pääasiassa paikallisraveja.

Vuonna 1932 yhdistys järjesti kahdet kilpa-ajot, kuten niitä siihen aikaan kutsuttiin. Ensimmäiset järjestettiin Iisalmen hevosystäväin seuran kanssa Vieremän kirkonkylällä ja toiset oriyhdistys järjesti Valkeisilla. Osanotto näihin raveihin ei ollut kovin vilkasta, minkä arveltiin johtuvan pula-ajasta. Toinen syy oli se, että rahapalkinnot eivät olleet kovin suuria, mikä luonnollisesti pienensi osanottajamääriä. Seuraavana vuonna järjestettiin myös kahdet kilpa-ajot, joihin osanotto oli jo vilkkaampaa kuin edellisenä vuonna.
(Lähde: pöytäkirja 1927-1941)

6. Suunnitelmissa oma ravirata

Yhdistyksellä ei vielä tuohon aikaan ollut ravirataa ja vielä seuraavallakin vuosikymmenellä järjestetyt kilpa-ajot pidettiin jääradoilla ja maasuorilla. Kesällä maantieajona pidetyt ravit juostiin 500 metriä pitkällä suoralla maantiellä, jonka toisessa päässä oli kääntöpaikka, missä sai viipyä enintään 30 sekuntia. Kääntymisaika vähennettiin sitten loppuajasta. Kun päästiin 1950- luvun puolelle, alettiin keskustella oman raviradan rakentamisesta yhdistykselle. Radalla järjestettäisiin myös tamma- ja varsanäyttelyt. Vieremän kunta oli jo aiemmin suunnitellut urheilukentän rakentamista ja oriyhdistyksen suunnitelmissa oli rakentaa ravirata kentän ympärille. Tarkoituksena oli ostaa lisämaata urheilukentälle varatun maa-alueen sivuilta.
(Lähde: pöytäkirja 1941-1965, Vieremän kirja)

Vuonna 1951 yhdistys kävi katsomassa Eino Jaakkolan omistamaa maa-aluetta. Samalla sovittiin kauppahinnasta ja ostettavan alueen laajuudesta. Oriyhdistys päätti ostaa yhden hehtaarin ja 10 aarin kokoisen alueen, jonka hinnaksi tuli 120 000 markkaa.
(Lähde: pöytäkirja 1941-1965)

Parina seuraavana vuonna hanke ei suuremmin edennyt, mutta vuonna 1954 pidettiin talkoita joihin otti osaa suuri määrä yhdistyksen jäseniä ja olipa joukossa myös yhdistykseen kuulumattomiakin. Raviradan rakentaminen ei ollut mikään pieni projekti ja tarvittiin lähes 300 työpäivää ja kymmenien miesten työpanos, ennen kuin rata saatiin sellaiseen kuntoon, että avajaisravit voitiin pitää. Valmis rata oli pituudeltaan 500 metriä ja radan vieressä oli verryttelyalue ja parkkipaikka autoille.
(Lähde: pöytäkirja 1941-1965)

Avajaisravit pidettiin 25. päivä syyskuuta vuonna 1955. Raveissa oli kahdeksan eri sarjaa ja palkintoja maksettiin yhteensä 41 800 markkaa. Myöhemmin samana vuonna Iisalmen Sahat Oy lahjoitti vielä kiertopalkinnon, joka annettiin nopeimmalle vieremäläiselle kantakirjahevoselle vuodeksi kerrallaan. Jos palkinnon onnistui saamaan kahtena vuotena peräkkäin, sen sai pitää lopullisesti. Ravit alkoivat klo 12.30 yhdistyksen puheenjohtajan Juho Räisäsen tervehdyssanoilla ja avauspuheen piti konsulentti J.H. Salmi. Ravit onnistuivat yli odotusten, joten kaikki työ ja vaiva, mikä raviradan rakentamisen eteen oli tehty, ei mennyt hukkaan. Raviratahanketta ei oltu kuitenkaan saatu vielä täysin valmiiksi, vaan rata vaati vielä lisäkunnostusta, niin kuin myös verryttelyalue. Suunnitelmissa oli myös rakentaa tuomaritorni, ravintola ja rata-alue piti myös aidata. Radan kunnossapitäminen tulisi myös seuraavina vuosina vaatimaan paljon työtä yhdistyksen jäseniltä. Tärkeintä kuitenkin oli, että Vieremälle oli saatu oma kesärata, joka mahdollisti isompienkin ravien järjestämisen.(Lähde: pöytäkirja 1941-1965)

Railakasta menoa Vieremän kirkonkylän radan raitilla!

Vaikka Vieremällä oli nyt oma rata, yhdistys ei silti luopunut jääravien järjestämisestä. Jääraveja oli järjestetty jo pitkään ja uusi rata olikin pääasiassa kesärata. Siellä kuitenkin ravattiin silloin tällöin myös talvella, jos jäätilanne oli huono. Jääraveja pidettiin entiseen tapaan mm. Valkeisilla ja Vieremäjärven jäällä. Vuonna 1956 ravattiin Vieremällä kilpaa neljä kertaa. Vuoden ensimmäisiä raveja häiritsi yleislakko, jonka takia sanomalehdetkään eivät ilmestyneet. Osallistujamäärä jäi pieneksi, koska raveista ei pystytty laajemmin ilmoittamaan.
(Lähde: pöytäkirja 1941-1965)

Oriyhdistys teki yhteistyötä myös Vieremän Koiton kanssa ja järjesti ravit Koiton kesäjuhlien yhteydessä. Raveja järjestettiin parit vuodessa, kesällä ravattiin maaradalla ja talvella jäällä. Myös tuohon aikaan oltiin säiden armoilla ja joskus raveja haittasi kova lumipyry tai pakkanen ja kesällä vastaavasti rankkasade, joka piti katsojat kotosalla. Vieremällä oli päästy hyvään vauhtiin ravien järjestämisessä ja niitä järjestettiin samaan malliin vuoteen 1963 asti.
(Lähde: pöytäkirja 1941-1965)


7. Uusi ravirata Valkeiskylään

Vuonna 1963 kokoontui Vieremän Oriyhdistyksen johtokunta keskustelemaan uuden raviradan rakentamisesta. Sopiva maa-alue oli tarkoitus ostaa maanviljelijä Jussi Heiskaselta Valkeiskylästä. Uusi maarata olisi tarpeen rakentaa, koska uusi juoksija-kantakirjan ohjesääntö vaati, että juoksun suoritus täytyy tapahtua 1000 metrin radalla. Vanha rata oli vain 500 metrin pituinen. Tarjolla oli kaksi aluetta, joista toinen osoittautui liian pieneksi. Maa-alue, jonka ostosta alustavasti päätettiin oli suuruudeltaan kahdeksan hehtaaria.
(Lähde: pöytäkirja 1941-1965)

Samalla kun keskusteltiin uuden ravirata-alueen ostamisesta, oli myös päätettävä mitä vanhalle tehtäisiin. Yhdistys päätti myydä omistamansa Vieremän kirkonkylällä sijaitsevan Ravirata RN:4-nimisen tontin Vieremän kunnalle. Kunta tarjosi tontista 5000 markkaa ja asia jätettiin kunnanvaltuuston päätettäväksi. Lokakuun 8. päivänä päätettiin ostaa kahdeksan hehtaaria metsämaata Jussi Heiskaselta Pulkkalan tilalta Valkeiskylästä. Kauppahinnaksi sovittiin 5000 markkaa. Myös vanhan raviradan kauppa saatiin sovituksi ja niin se siirtyi kunnan omistukseen.
(Lähde: pöytäkirja 1941-1965)

Raviradan rakennustyöt saatiin alkuun heti samana vuonna. Yhdistys järjesti kolmet talkoot joihin osallistui yhteensä 130 miestä ja 30 traktoria. Lisäksi apuna oli ahkeraa naisväkeä, joka piti huolen siitä, että talkooväeltä eivät kahvi ja rokka loppuneet. Vuosi 1963 olikin "työn ja toiminnan" vuosi ja seuraavana vuonna pitäisi jatkaa samaan malliin, jotta uusi rata valmistuisi ajallaan. Talkootyöt aloitettiin uudelleen toukokuussa, jolloin kaivettiin ympärysoja ja kantoja raivattiin. Työt jatkuivat radan pohjan jyrsimisellä, kyntämisellä, karhimisella ja jyräämisellä.Töitä haittasi paikka paikoin märkä ja pehmeä maa, joka johtui edellisen syksyn runsaista sateista. Pienistä vaikeuksistahuolimatta saatiin kuitenkin paljon aikaan. Vuoden loppuun mennessä talkoissa oli käynyt 257 miestä ja 54 traktoria 14 eri kerralla. Ja paljon oltiinkin saatu aikaiseksi sitten ensimmäisten talkoiden, jotka pidettiin edellisen vuoden marraskuussa. Hevosihmisten halu tehdä töitä hevosjalostuksen ja raviurheilun eteen näkyi selvästi siinä, miten paljon kaikki olivat valmiita uhraamaan aikaansa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
(Lähde: pöytäkirja 1941-1965)

Rata pöllyää Ylä-Savon Hippoksen radalla, eikä se häiritse varsin läheltä seuraavaa yleisöä!

Työt olivatkin jo edenneet niin pitkälle, että seuraavana kesänä voitaisiin pitää radan avajaisravit, jos kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan ja talkooväen innostus säilyisi samana. Kiireisen ja talkoiden täyttämän kesän jälkeen kaikki oli kuitenkin valmista ja rata oli sellaisessa kunnossa, että avajaiset olisi mahdollista järjestää. Elokuun 8. päivänä vuonna 1965 pidettiin uuden raviradan avajaisravit. Sää suosi avajaispäivää ja yleisö täytti raviradan ympäristöineen sadoilla autoilla. Ihmisiä saapuikin paikalle yli 700 henkeä. Runsaalle yleisölle riitti nähtävää, kun pääosanesittäjinä oli 50 ravuria. Hevosmiehet olivat tyytyväisiä tuloksiin, vaikka rankkasateen pehmittämä uusi rata olikin hieman hidastanut juoksijoiden vauhtia. Radan avajaiset onnistuivat hyvin ja oriyhdistyksen jäsenet olivat tyytyväisiä tuloksiin. Ravit olivat iso tapahtuma, kun otettiin huomioon, että Vieremä ei paikkakuntana ole kovin iso. Oriyhdistyksen onneksi kunnasta on aina löytynyt paljon hevosista kiinnostuneita ihmisiä.(Lähde: pöytäkirja 1941-1965)

Oriyhdistys teki yhteistyötä ravien järjestämisessä mm. Iisalmen hevosystäväinseuran kanssa. Vieremän oriyhdistys oli yksi niistä harvoista yhdistyksistä jolla oli oma rata ja siitä oli hyötyä muillekin lähialueen yhdistyksille. Vuoteen 1970 ravitoiminta jatkui entisenlaisena ja raveja järjestettiin muutamat vuodessa. Kun Ylä-Savon Hippos perustettiin, oriyhdistys vuokrasi raviradan sen käyttöön. Siitä lähtien Ylä-Savon Hippos otti huolehtiakseen ravien järjestämisestä ja oriyhdistyksen toiminta hiljeni huomattavasti.
(Lähde: pöytäkirja 1965-1994)

 

Ylä-Savon Hippoksen raviradan pääkatsomo 1970-luvulla. Tuomaritornissa radan pitkäaikainen kuuluttaja ja johtokunnan jäsen Esa Vidgren.